Viime syksynä lähdin mukaan Preventiimin Verkko vetää –kehittämistiimiin. Preventiimin kehittämistiimit olivat aivan uusi juttu, ja pidin sitä mielenkiintoisena mahdollisuutena päästä työskentelemään tiimissä ja kehittämään jotain uutta oman työn ohella. Avoimin mielin vaikuttivat mukana olevan myös muut tiimiin ilmoittautuneet. Alusta asti mukana olivat Elsi Vuohelainen Preventiimistä, Mimmi Mäkinen Verkeltä, Hanna Ikonen YAD Youth Against Drugs ry:ltä sekä minä, Niina Himanka Ylivieskan nuorisotoimesta. Loppumetreillä mukaan hyppäsi Hannan tilalle Anne Hämäläinen YADilta.
Talven aikana kokoonnuimme videoneuvotteluiden merkeissä ja pohdimme porukalla mitä haluaisimme tuottaa kehittämistiimin kautta. Tulimme siihen tulokseen, että koulutusta tarvitaan aina, ja verkkoympäristö muuttuu jatkuvasti. Lähdimmekin tiimissä suunnittelemaa työpajaa Päihdepäiville Helsinkiin otsikolla ”Ehkäisevää päihdetyötä verkossa nuoria osallistaen. Miksi ja miten?” Työpajaa suunnittelimme alun perin noin 30-40 osallistujalle, mutta jouduimme aivan viime tipassa muuttamaan suunnitelmaa, kun kuulimme että meitä oli nuorisoalan ehkäisevää päihdetyötä käsittelevään seminaariin tulossa kuuntelemaan mahdollisesti jopa 70 alan ammattilaista! Selvästikin aihe kiinnosti. Työpajan kesto oli tunti, joten aika oli varsin lyhyt näinkin laajalle aiheelle. Työpajan tavoitteena oli innostaa ja kannustaa tekemään enemmän ja monipuolisemmin ept:tä verkossa.
Työpajan alussa kerroimme faktoja nuorten verkon käytöstä tilastojen avulla. Nämä tilastot olimme saaneet Verkeltä. Sen jälkeen Anne Hämäläinen kertoi muutamia esimerkkejä ja malleja siitä, miten ehkäisevää päihdetyötä toteutetaan verkossa. Lopuksi järjestimme vielä pienen Kahoot-kyselyn, jonka kautta saimme selville osallistujien mielipiteitä ja asenteita liittyen verkossa tehtävään työhön. Esimerkiksi vlogeja osallistujista seurasi vain noin joka viides, mutta lähes 70% osallistujista tarkistaa ensimmäisenä herättyään kännykän. Työpajan päätteeksi jäi itselleni sellainen fiilis, että aihe on tärkeä ja verkossa tehtävästä työstä olisi tärkeä puhua ja järjestää lisää koulutuksia ammattilaisille. Tarvetta varmasti on, varsinkin kun verkkomaailma muuttuu jatkuvasti.
Niina Himanka, nuoriso-ohjaaja, Ylivieskan nuorisotoimi
Miksi sitten tehdä ehkäisevää päihdetyötä verkossa?
Minä pääsin mukaan Verkko vetää –kehittämistiimin toimintaan ja Päihdepäivien työpajaan kouluttamaan reilun viikon työkokemuksellani YAD:n verkkovapaaehtoistyön suunnittelijana. Haaste oli jännittävä mutta mieluisa, muut tiimin jäsenet olivat suunnitelleet pajan jo valmiiksi ja valinneet neljä erityyppistä verkossa tehtävän työn esimerkkiä, joita pääsin esittelemään. Tavoitteena oli tuoda esille sitä, miten moninaisin tavoin digitaalisuutta pystytään hyödyntämään sekä herätellä ajatuksia siihen, miten kukin voisi omassa työssään hyödyntää verkossa tehtävän työn mahdollisuuksia.
Vaikka olen uusi kasvo ehkäisevässä päihdetyössä, verkossa nuorten kanssa tehtävästä työstä minulla on onnekseni kokemusta. Ennen työtäni YAD:lla toimin pienessä keskisuomalaisessa Hankasalmen kunnassa nuorten tieto- ja neuvontatyön hankkeessa, jossa merkittävä osa työstäni tapahtui digitaalisesti. Kun peilaan kokemuksiani tieto- ja neuvontatyöstä sekä kokemuksiani YAD:n Street Teamista, olen vakuuttunut siitä, että myös ehkäisevää päihdetyötä tulee tehdä verkossa. Verkko ja sosiaalinen media eivät ole nuorten elämässä mikään erillinen saareke, ”johon mennään”, vaan ympäristö, jossa ollaan ja eletään luontevasti. Ja nuorten kanssa tehtävän työn tulee mennä sinne, missä nuoretkin ovat. Digitaalinen maailma on kuitenkin alati muuttuva, ja ammattilaisen näkökulmasta kaikkien sivustojen, sovellusten, hashtagien, käyttisten, seuraajien ja tykkäysten viidakko voi tuntua loputtomalta. Tulee helposti tunne, että kaikki pitäisi tietää, osata ja hallita. Tässä kohtaa toivoisin Sinun, hyvä lukija, laskevan hartiasi alas ja hengähtävän hieman, sillä näin ei ole.
Mielestäni tärkeintä lähdettäessä tekemään ehkäisevää päihdetyötä verkossa on tuntea ”omat nuoret” eli oman organisaation kohderyhmä. Millaista ohjausta, tietoa, vuorovaikutusta ja palveluita he kaipaavat ja mitä sovelluksia ja sivustoja he tällä hetkellä käyttävät. Miten tämä sitten saadaan selville? Kysymällä nuorilta itseltään tietenkin. Tämän jälkeen on helpompaa lähteä miettimään, miten oma organisaatio voisi näihin tarpeisiin vastata niissä ympäristöissä joissa nuoret jo ovat. Mikäli se ei ole mahdollista, voidaan etsiä, löytyisikö olemassa olevista, esimerkiksi valtakunnallisista palveluista jokin, joihin työntekijät voisivat nuoria ohjata tai muuten hyödyntää. Voihan myös olla, että syntyy jotain aivan uutta, joka vastaa nuorten tarpeisiin.
Digitaalisesti tehtävä työ voi olla tiedottamista, tiedon levittämistä ja oikean ja luotettavan tiedon ääreen ohjausta. Mielestäni paras ja tärkein ulottuvuus digitaalisessa työssä on se, että se mahdollistaa helpon väylän vuorovaikutukseen monin tavoin. Valtakunnallisissa ja monissa paikallisissakin palveluissa on mahdollisuus hakea ohjausta, neuvontaa, tukea ja apua anonyymisti. Myös tutulle työntekijälle saattaa olla helpompi ensin kirjoittaa joistain asioista kuin jutella kasvotusten. Kun keskustelu on avattu verkossa, on kasvokkain jutun jatkaminen helpompaa. Sosiaalisessa mediassa myös tiedottamiseen avautuu vuorovaikutuksen mahdollisuus. Verkossa tehtävä työ tarjoaa parhaimmillaan väylän, joka edistää nuoren osallisuutta ja oman elämän aktiivista toimijuutta.
Ihminen tarvitsee ihmistä ja kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista digitaalinen työ ei voi koskaan korvata. Mutta hyviä ”apukäsiä” kohtaamiseen ja ehkäisevään päihdetyöhön se tarjoaa. Millaisia tarpeita Sinun nuorillasi on, ja miten organisaationne voisi niihin vastata? Olisiko verkosta työvälineenä apua?
Anne Hämäläinen, verkkovapaaehtoistyön suunnittelija, YAD Youth Against Drugs ry
