Erään verkostoitujan mietteitä

Mitäkö ajattelen verkostoista? Olen ollut mukana erilaisissa: valtakunnallisissa ja alueellisissa, verkossa ja kokouspöydän äärellä kokoontuvissa, konkretiaa toteuttavissa ja pohdiskelevissa, hyvissä ja vähemmän hyvissä verkostoissa. Verkostojen arvo on kiistaton, sillä yksin tekemisen aika on auttamatta ohi ja on selvää, että vertaistuen, jaetun asiantuntijuuden ja  yhdessä kehittämisen kautta saadaan lisäarvoa toimintaan kuin toimintaan. On jopa todettu, että työelämässä tarvittavista taidoista ja asioista noin 90% opitaan verkostoissa ja sosiaalisissa tilanteissa. Kuka siis tohtisi jättäytyä verkostojen ulkopuolelle? En minä ainakaan, enkä haluaisikaan. Verkostojen äärellä olen käynyt antoisia keskusteluita ja saanut aikaan asioita, joihin en olisi yksinäni taipunut.

Sen olen kuitenkin oppinut, että verkostoitua ei kannata pelkän verkostoitumisen takia, vaan siitä on oltava jotain tuntuvaa hyötyä kaikille osapuolille; minulle ja verkostolle. Hyvä kysymys on, kenen vastuulla on verkoston toimivuus ja hyödyllisyys; verkoston vetäjän, siihen kuuluvien vai vaatiiko toimiva verkosto jonkin tietyn ainesosan, joka joko löytyy tai ei? Onkin hyvä ajoittain pysähtyä miettimään millaisiin verkostoihin kuuluu, mitä ne itselle tarjovat ja mitä itsellä on niille tarjottavaa.

Verkostoitujan suuntaviivat

Minulla on taipumus ajatella, että voin itse vaikuttaa hyvin pitkälti siihen, mitä ympärilläni tapahtuu ja miten asiat sujuvat. En toki aina, mutta haluan vaikuttaa niiltä osin kuin voin. Siksipä onkin mieluista pohtia myös verkostoja siltä kannalta, mitä juuri MINÄ voin verkostoon kuuluvana tehdä, jotta saisin siitä mahdollisimman paljon irti. Tämän ajatuksen pohjalta esittelen verkostoitujan suuntaviivat, joiden kautta jokainen voi miettiä omaa tapaansa olla mukana verkostossa:

Erilaisuus on valttia

Olen todennut, kuten varmasti jokainen verkostoituja, että vaikka samaan verkostoon kuuluvia yhdistää jokin tietty aihe ja yhdensuuntaiset tavoitteet (joiden on tärkeää olla ääneen lausuttuja ja yhdessä sovittuja!), esimerkiksi toimintatavat, työn taustat ja näkökulmat voivat olla hyvinkin erilaisia. Joskus tämä aiheuttaa törmäyskursseja ja läheltä-piti-tilanteita. Fakta on kuitenkin se, että en läheskään aina voi vaikuttaa siihen, keitä muita ihmisiä verkostossa on mukana ja tämän takia on suositeltavaa kääntää verkostotoimijoiden monipuolisuus eduksi sen sijaan, että näkisi sen riesana. Monipuolinen toimijuus verkostossa tarkoittaa erilaista osaamista, erilaisia vahvuuksia ja rikasta näkemystä. Verkosto kaipaa erilaisia ihmisiä pystyäkseen käsittelemään ja toteuttamaan asioita kattavasti. Ja pakko myöntää, jos verkostossa kaikki toimisivat juuri samoin kuin minä, eivät asiat aina välttämättä lutviutuisi niin sujuvasti.

Vastuu verkoston toiminnasta kuuluu kaikille. Myös minulle. Ja sinulle.

Tunnistan lähimenneisyyden minäni istumassa verkostokokouksen nurkassa miettimässä, mihin kaikkeen muuhun olisin voinut senkin työaikani käyttää ja syyttänyt tästä työajan tuhlaamisesta kaikkia muita kuin itseäni. Sittemmin olen oppinut ymmärtämään, että verkosto on yhtä kuin osiensa summa. Se ei voi rakentua yhden tai kahden ihmisen varaan, vaan jokaisen verkostolaisen on kannettava oma kortensa kekoon saadakseen verkosto toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Verkostoon kuuluvan on oltava valmis jakamaan omaa osaamistaan ja antamaan itsestään jotain verkoston hyödynnettäväksi. Tämä ei tarkoita sitä, että jokaisen on oltava aina valmis heittäytymään joka asiaan, sillä osallistumisen motiivit ja mahdollisuudet saattavat olla verkostosta riippuen hyvin erilaisia ja tämä on verkostossa sallittava. Verkoston toimintaan osallistuminen ja jakaminen voi tapahtua hyvin eri tavoin ja kuten jo edellä todettiin, erilaisuus rikastaa verkostoa. Selvää kuitenkin on, että sivusta hiljaa katsomalla saa irti vain osan verkostosta. Jos se osa ei riitä, on syytä ottaa aktiivisempi rooli verkoston toiminnassa ja pyrkiä tekemään siitä rahtusen enemmän itsensä näköinen.

Vaikuttamista ja vaikuttumista

Verkoston polttoaine on dialogisuus. Sen sijaan, että istuisin yksinäni hiljaa siellä samaisessa nurkassa, johon jo edellä viittasin, pyrin ajattelemaan että minä olen osa juuri sitä kyseistä verkostoa ihan syystä. Siksi, että minulla on aiheeseen jotain annettavaa ja syytä käydä siitä keskustelua.  Ilman keskustelua ja jonkin uuden oivaltamista verkoston voidaan katsoa ainakin jossain määrin epäonnistuneen. Kokemusten ja osaamisen jakaminen, yhteinen keskustelu ja vertaistuki hyvässä hengessä on merkittävä osa verkoston mielekkyyttä.

Olennaista on puhumisen ja oman kannan esiintuomisen lisäksi kuunnella ja kysyä, mitä muilla verkoston jäsenillä on sanottavaa. Se mahdollistaa uuden oppimisen, vaikka kenties olisinkin itse asiasta eri mieltä. Sallin itseni ottaa vaikutteita ja omaksua uusia näkökulmia, ja ajoittain käy niin, että oma alkuperäinen ajatukseni jääkin alakynteen myös omasta mielestäni, ja se jos mikä virkistää ja tuottaa jotain uutta.

Roomaakaan ei rakennettu päivässä

”Kaikki mulle nyt heti”-ajattelu ei toimi mitä verkostoihin tulee.  Verkosto on hidas työkalu, joka vaatii aikaa ja paneutumista, mutta toimiessaan antaa paljon. On tärkeää luoda verkostoon luottamusta ja tunnelma, joka kannustaa jakamaan ja kehittämään, eikä tämä synny itsestään, vaan vaatii kaikkia edellä mainittuja keinoja ja jotain vielä enemmänkin.

Aina verkosto ei kuitenkaan toimi tai se ei sovellu omiin tarpeisiin. Tällöin voi miettiä, voiko itse vaikuttaa siihen, mitä verkostosta saa. Jos ei, on hyvä muistaa, että on sallittua olla ammatillisesti itsekäs ja olla mukana vain sellaisissa verkostoissa, joihin työajan käyttäminen tuntuu perustellulta.

On selvää, että näiden ajatusten kautta ei taata verkoston toimivuutta, mutta verkostoon kuuluvana on kuitenkin tehtävä oma osansa, jos haluaa verkoston täyttävän paikkansa perustellusti työajan käytössä. Ajattelen asiaa niin, että minulla ei ole verkostoissa juuri muuta annettavaa kuin oma asiantuntemukseni ja persoonani, mutta toisaalta niiden varaanhan verkostot juuri rakentuvat. Ehkäpä se siis riittää ja siihen minä kyllä pystyn. Kuten jokainen verkostoituja.

Jos verkostoituminen kiinnostaa enemmänkin, käy tutustumassa täältä SOSTEn verkostoasiantuntija Riitta Kittilän Preventiimille tekemään verkkoluentoon “Miten verkostoista saa hyödyn irti?”. Pelkät luennon diat ohessa:Riitta Kittilän luentodiat

Terveisin,

Elsi Vuohelainen