Uusia koulutuksia kohden
Syyskuu humpsahti kuin tyhjästä ja kesälaitumet ovat pikkuhiljaa jääneet taakse. On ollut upea tunne jälleen huomata, että palaa kesävapailta mielellään takaisin töihin, koska työtehtävät ja erityisesti yhteistyössä aloitetut uudet jutut ovat niin mielenkiintoisia. Nuorten ehkäisevä päihdetyö ja nuorten hyvinvoinnin tukemisen näkökulma ovat kuin itsestään täyttyviä kaivoja – niistä löytyy aina jotakin uutta ammennettavaa. Olipa kyse uudesta tapahtumasta, palvelusta, työmuodosta tai yhteistyön avaamisesta, on oltava liikkeellä avoimin mielin. Joskus aikataulut ovat tiukkoja, joskus on otettava selvää jostain itselle vieraammasta aiheesta, ja hyväksyttävä myös, että uusiin juttuihin liittyy aina myös jotakin epävarmuutta ja tilanteiden elämistä.
Itselläni on ollut ilo rakentaa yhteistyössä kahden kumppanimme kanssa uusia teemakoulutuksia. Ne keskittyvät tällä kertaa tietyntyyppisiin työnkuviin ja kohderyhmiin. Teemakoulutukset pilotoidaan YMCA Finlandin ja Suomen Syöpäyhdistys ry:n kanssa kokonaan verkkomuotoisina tänä syksynä. Toinen käsittelee osallisuuden eri mahdollisuuksia 16+ ikäisten kanssa tehtävässä kohdennetussa ehkäisevässä päihdetyössä, toinen sukeltaa kristillisessä nuorisotyössä tehtävän ehkäisevän päihdetyön näkökulmiin. Teemakoulutusten kehittämistyö alkoi täysimittaisesti keväällä. On ollut hienoa saada vaihtaa ajatuksia ja työkokemusta kumppaneiden kanssa.
“Taiteillaan” yhdessä kokeilemalla
On valtavan mielenkiintoista oppia miten eri tavoin erilaisista organisaatiotaustoista tulevat ammattilaiset katsovat nuorten ehkäisevän päihdetyön kenttää ja mahdollisuuksia, millaisia käsitteitä mistäkin käytetään, ja millaista toimintaa jo on tehty. Preventiimillä on paljon koulutuskokemusta, ja verkkoon rakennettavat oppimisympäristöt ja aikuiskoulutukseen liittyvä toisilta oppimisen prosessi ehkäisevässä päihdetyössä ovat meillä paljon tapetilla. Yhteistyökumppaneilla taas on valtavan paljon uutta käytännön tietoa itse alasta; muun muassa mielenkiintoisia uusia hankkeita, joissa syntyy uutta substanssia ja uudenlaisia työmuotoja.
Näiden yhteen vieminen on kuin herkän tilataideteoksen sommittelua. Ilmiötä tai asiaa tarkastellaan ja muotoillaan yhdessä monista näkökumista, neuvotellaan, astutaan välillä kauemmas perspektiivin saamiseksi, tullaan takaisin lähemmäs, tuunataan sieltä ja täältä. Ja sitten lopuksi rakennetaan teoksen palaset kunnolla paikoilleen eli operoidaan käytännön materiaalit, työvälineet ja järjestelmät valmiiksi koulutukseksi. Myös organisaatioiden omat toimintaprosessit nousevat tässä yhteistyössä kivalla ja tuoreella tavalla tarkasteluun: kun huomataan miten erilaisilla tavoilla asioita voi tehdä ja miten kummallakin osapuolella on annettavaa ihan kaikkeen. Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta yhteistyössä on todellakin voimaa.
Terveisin Heidi Odell
