Yhdenvertaisuus ehkäisevän päihdetyön arjessa – mitä se voi olla käytännössä?

Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, poliittisesta tai ammattiyhdistystoiminnastaan, perhesuhteistaan, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.

Normeilla tarkoitetaan oletuksia siitä, minkälaisia ihmiset ovat ja minkälaisia heidän tulisi olla. Oletukset liittyvät esimerkiksi ihmisen sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, alkuperään, uskontoon tai toimintakykyyn. Normikriittisyydellä taas tarkoitetaan kriittisyyttä yhteiskunnan syrjiviä normeja kohtaan. Normikriittisyydessä ei keskitytä siihen, mikä on vähemmistöä, vaan tarkastellaan normeja ja minkälaisia käsityksiä meillä on siitä, millainen on normaalia.

Aihe on tärkeä myös ehkäisevän päihdetyön näkökulmasta, koska ehkäisevä päihdetyö voi hyvää tavoitellessaan olla myös leimaavaa ja syrjäyttävää. Syrjivälle ajattelutavalle perustuva tai sitä tuottava työ ei voi olla terveyttä ja hyvinvointia edistävää. Tai kuten Normit nurin -sivustolla sanotaan: ”Normeista poikkeavia ei esimerkiksi huomioida puheissa, oppimateriaalissa tai koulujen käytännöissä samalla tavalla kuin muita oppilaita. Tästä johtuu, että on hankala kertoa itselleen tärkeistä asioista. Ikään kuin ei olisi ihan yhtä paljon olemassa kuin muut.” Tällainen tilanne ei sovi nuorisoalan toimijoiden eikä terveyden edistämisen arvopohjaan. Yhdenvertaisuus liittyy näin ollen myös ehkäisevän päihdetyön etiikkaan.

 

Apukysymyksiä käytännön työhön

Yhdenvertaisuutta voi tukea ehkäisevän päihdetyön arjessa monin tavoin. Kun kyseessä esimerkiksi on nuorille tarkoitettu materiaali tai työmalli, ammattilainen voi ennen sen käyttöönottoa tarkistaa sen ensin itse tai työyhteisön kanssa normikriittisten silmälasien läpi.

Mihin sitten olisi hyvä kiinnittää huomiota?

  • Miten päihteidenkäyttäjä esitetään? Esitetäänkö päihteidenkäyttäjät, kuten tupakoivat nuoret, tyhminä, noloina jne.? Miltä me aikuiset ammattilaiset näytämme nuorten ja huoltajien silmissä, jos viestimme nuorista ja heille läheisistä ihmisistä näin?
  • Liitetäänkö päihteidenkäytön haitat ulkonäköön? Voiko käydä niin, että vahingossa viestitään, että on tärkeää olla kaunis? Kuka määrittelee kauneuden? Ovatko kauneusihanteet edes saavutettavissa? Jos ei ole tietyllä tavalla kaunis, onko sitten enää mitään menetettävää?
  • Miten puhutaan väkivallasta ja uhriutumisesta? Vastuutetaanko uhreja? Edistääkö se heidän avun piiriin hakeutumistaan? Ehkäiseekö uhrien syyllistäminen väkivaltaa? Väkivalta ja päihteet liittyvät toisiinsa usein, mutta niitä ei ole hyvä liittää toisiinsa niin, että päihtynyt väkivallan uhri tulee esitetyksi syyllisenä.
  • Millaiset ihmiset näkyvät esimerkiksi ehkäisevän päihdetyön kampanjamateriaaleissa, menetelmissä tai kokouspuheissa? On hyvä pitää esillä, että on monta tapaa olla tyttö tai poika tai mitä itse haluaa, tai että seksuaalisuutta ja suhteita, etnisiä taustoja ja yhteiskuntaluokkia on monenlaisia. Nuorelle voi merkitä hyvinkin paljon, että myös hänenlaisiaan ihmisiä tuodaan esiin.
  • Mitä on hyvä elämä, millaisia aineksia hyvään elämään tarvitaan? Miten esitetään päihteiden käyttöön liittyvät haitat, kuten koulupudokkuus, vammautuminen tai mielenterveysongelmat? Vaikka nämä haitat ovat todellisia, ne eivät aina liity päihteidenkäyttöön. On hyvä muistaa, että aikuisten on myös tärkeää viestiä, että elämä voi olla hyvää, vaikkei se aina kulje jonkin tietyn kaavan mukaan.

 

Puutu syrjivään viestintään

Yllä mainitut asiat ovat esimerkkejä teemoista, joita voi huomioida omassa työssä ja omissa ammatillisissa valinnoissa. Ne on hyvä muistaa ottaa puheeksi yhteistyökumppaneiden kanssa ja tarkistaa, ollaanko samoilla linjoilla. Myös ammattilaisten ja aikuisten keskuudessa esiintyvään syrjivään ja syrjäyttävän viestintään on puututtava. Kun työn arvopohja on selkeä, se heijastuu käytännön valintoihin ja ratkaisuihin arjen työssä sekä nuorten että muiden ammattilaisten kanssa.

Aiheesta käydään keskustelua Allianssi-risteilyllä  Preventiimin järjestämässä työpajassa ”Terveyttä ja hyvinvointia voi edistää loukkaamatta ketään” torstaina 14.4. klo 10.30-12. Tervetuloa mukaan!

 

Tutustumisen arvoisia tietolähteitä:

Yhdenvertaisuusvaltuutettu

Normit nurin -sivusto

Soikkeli & Warsell (toim.) 2013. Laatutähteä kiertämässä – Ehkäisevän päihdetyön laatukäsikirja

Normann & Odell & Tapio & Vuohelainen 2015. Nuorisoalan ehkäisevä päihdetyö – Hyppää kyytiin!

 

Terveisin/Hälsningar,

Maria Normann

Jakamisen sietämätön keveys

Elämme jatkuvassa koirakuvien, kissavideoiden ja lounaspostausten tulvassa. Moni haluaa jakaa oman arkielämänsä kuvat ja sattumukset – olivat ne sitten katsojista tai lukijoista kiinnostavia tai eivät – ystäviensä, tuttaviensa ja osa jopa kenen tahansa kanssa. Kissavideot saavatkin hetkessä tuhansia tykkäyksiä, ja pikaisestikin raapustettu blogiteksti saattaa kohota päivän somehitiksi. Ainakin jos siinä on jokin arkaluonteiseksi luokiteltava paljastus. Oman elämän päiväkirjaa pidetäänkin nykyään julkisesti, vain jakamisen taso, aulius ja laajuus vaihtelee. Toisille lähes mikään ei ole niin pyhää, etteikö sitä voisi levittää sosiaalisen median pohjattomiin syövereihin, toiset miettivät perinpohjaisesti ennen jokaista postausta. Mutta yhtä kaikki – omaa elämää koskevien tietojen jakamisesta nopeasti ja tehokkaasti erilaisten medioiden kautta on tullut mitä arkisin toiminto. Toistuva, helppo ja ironista kyllä, melkein huomaamaton.

Onkin suorastaan harmi, ettei esimerkiksi oman ammattitaidon ja osaamisen jakaminen tunnu sujuvan yhtä kitkattomasti. On hyvin tavallista, että edes oman työpaikan ja organisaation sisällä ei aina tunneta toisten työtehtäviä, osaamista tai hyviä käytäntöjä. Tästä seuraa se, että paljon potentiaalia ja työn laatua parantavaa uusiutumista, oppimista, jää työssä hyödyntämättä.

 

Järjestä tilaisuuksia osaamisen jakamiselle

Ehkäisevä päihdetyö perustuu niin vankalle tietoperustalle kuin työntekijöiden kyvylle toimia kussakin tilanteessa sopivalla tavalla, työn kohderyhmä huomioiden. Ehkäisevän päihdetyön tekijä tekee vastuullista työtä nuorten parissa, monesti myös intuitioon ja aiempaan kokemukseen nojaten. Vaikka työ olisi hyvin dokumentoitua ja toimintamallit sekä suunnitelmat kirjattu selkeästi auki, työntekijän pään sisälle kätkeytyy niiden lisäksi vielä paljon hiljaista ja joskus tiedostamatontakin tietoa. Ymmärrystä siitä, miksi tässä tilanteessa oli tällä kertaa parasta toimia juuri näin. Suuri hyöty ammattitaitoisen työntekijän osaamisesta jää kuitenkin saamatta, ellei osaamisen jakamiselle löydy tilaisuuksia, käytäntöjä ja aikaa. Tai jos ei ole edes hoksattu, että ylipäätään olisi jotain jaettavaa.

 

Jos haluu saada, on pakko antaa

Miltä kuulostaisi vaikka oman organisaation tai alueellisen verkoston sisäinen somehaaste #jaetaansitäosaamista? Instagram-kisa, jossa pitäisi kuvata työpäivän nerokkain oivallus? Paras uusi päihdekasvatusidea palkittaisiin kuukausittain (virtuaali)kakkukahveilla! Miksemme arvostaisi omaa osaamistamme työssä yhtälailla kuin sitä lapsen synttärikemuille vääntämäämme prinsessakakkua, joka kyllä ansaitsi tulla jaetuksi kaikelle kansalle? Preventiimissä nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaaminen ja sen jakaminen ovat arvossaan. Kaikissa tapahtumissamme ja koulutuksissamme yksi keskeisistä ajatuksista on, että ajatusten ja kokemusten vaihto kannattaa. Erinomaista työtä ja ideoita on turha piilotella – kaikilla on annettavaa toisilleen. Ja jakaessaan myös saa. Pidetäänhän siis jatkossakin huoli, että nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön taitajat saavat ansaitut hetkensä parrasvaloissa. Jakamisen sietämätön keveys saattaa yllättää sinutkin..

 

Terveisin,

  Mari Tapio