viestintä

Mitäs viserrät.. eiku viestit?

Hyödynsin viimeisen vuoden aikana mahdollisuutta ottaa työstä opintovapaata ja keskittyä oppimaan uutta. Opiskelut veivät minut tutkailemaan lähemmin viestintää: mitä viestintä käytännössä on, millaisia taitoja kannattaa viestinnän osalta petrata ja millaisia teoreettisia näkökulmia niin arkisen kuin organisaatioissakin tapahtuvan viestinnän taustalla on.

Opinnot kuljettivat ajatukseni sisällöllisesti usein kauas nuorisoalasta ja ehkäisevästä päihdetyöstä. Opiskelun kautta silmäni kuitenkin aukesivat yhä enemmän sen suhteen, että ehkäisevä päihdetyö, jos mikä, on vahvasti juuri viestintää.

Meitä on joka junaan – ja niin on viestintääkin

Pureskellaanpa edellistä väitettä hitusen pienempiin osiin. Ehkäisevällä päihdetyöllä halutaan vaikuttaa siihen, millaiset tiedot, taidot ja asenteet nuorille kehittyy suhteessa päihteisiin ja omaan elämään laajemminkin. Tätä vaikuttamista tehdään VIESTIMÄLLÄ nuorille arvoista, faktoista, vaihtoehdoista ja valinnan mahdollisuuksista lukemattomin tavoin.

Viestimme nuorille päihdeteemoista kasvokkaisissa kohtaamisissa, tapahtumissa, oppitunneilla, julisteilla ja esitteillä, kampanjoilla, sosiaalisen median postauksilla sekä chatviesteillä. Sanoin, kuvin, draaman keinoin. Pitkäkestoista ohjaamista ja innostamista vaativissa projekteissa tai siinä yksittäisessä ohikiitävässä hetkessä, jolloin sattuu törmäämään tuttuun nuoreen katuvilinässä. (Päihde-) kasvatustilanteet ovat siis perusluonteeltaan viestinnällisiä.

Oivasta suunnittelusta kelpo toteutukseen

Myös rakenteellisesti ehkäisevän päihdetyön ja viestinnän suunnittelu muistuttavat toisiaan hämmästyttävän paljon: molempien osalta on tiedettävä

1) Mitä tavoitellaan, mitä halutaan saada aikaan?

2) Kenelle viesti (työ) kohdennetaan, keneen halutaan vaikuttaa?

3) Millä tavalla viestitään (toimitaan), jotta tavoite saavutetaan parhaiten? ja

4) Miten arvioidaan viestinnän (työn) onnistumista ja laatua?

Nuorten parissa toimittaessa, samoin kuin kaikessa viestinnässä, on myös huomioitava eettisyys: vaikuttamaan ei voi pyrkiä aivan millä keinolla hyvänsä. Ylhäältä alaspäin suuntautuva viestintä ei yleensä kohtaa nuorta, vaan on mietittävä, millä tavalla nuori voisi vaikuttaa tilanteen (tai viestin) kulkuun ja kokea osallisuutta. Monta samansuuntaista viestiä useasta vinkkelistä ja eri lähettäjiltä saa sekin yleensä vastaanottajassa aikaan suuremman vaikutuksen kuin yksi ja ainoa kerran vuodessa ulos pullautettu sanoma.

Tehtäisiinkö blogi vai vlogi?

Nuorisoalan toimijat törmäävät tässä ajassa kerta toisensa jälkeen kysymykseen: missä nuoret ovat? Missä he tänään viettävät aikaansa ja mahtavatko he löytyä sieltä vielä ensi viikollakin? Nuorten suosimat hengailu- ja viestintäympäristöt ja -välineet vaihtuvat tämän tästä, ja perässä on yritettävä pysyä. Mentävä sinne ja viestittävä siellä, missä nuoret kulloinkin ovat.

Yleisesti ottaen viestinnän alalla etsitään vastausta täsmälleen samaan probleemaan: millä viestintäkanavalla nuoret ovat ja millaiset sanomat herättävät heidän kiinnostuksensa, koskettavat, juuri nyt?

Viestintä on muuttunut viime vuosikymmeninä yhä kuvallisemmaksi. Kuva tehoaakin usein paremmin kuin useampi sata sanaa. Selfiet, videot ja vlogit ovat monelle nuorelle tärkeitä itseilmaisun tai identiteetin muodostuksen välineitä. Yhtä lailla nuorten parissa toimivien on ollut opittava tuottamaan kuvallisia viestejä, vieläpä sellaisella ”kuvakielellä”, joka on nuorille läheistä, ajatuksia herättävää ja vaikuttavaa.

 

Härkää sarvista, sano!

Ehkäisevään päihdetyöhön sisältyvä viestintä on mukavan haasteellista, mutta siinä, kuten työssä ylipäätään, voi aina kehittyä taitavammaksi. Kannattaa seurailla viestinnän saloihin perehtyneitä kollegoja, ja ehkä myös joitakin viestinnän erityisasiantuntijoita, ja poimia heidän parhaat jipponsa talteen.

Lopuksi viestintäajatusten herättelyyn oiva blogiteksti viime syksyltä nuoriin kohdistuvan someviestinnän maailmasta. Siinä päästään sisään EHYT ry:n verkkopedagogi Minna Lehtisen seikkailuihin Snapchatin syövereissä. Minnan vinkit sopivat hyvin myös muissa somepalveluissa sovellettaviksi. Ja eikun viestimään!

 

Terveisin, 

Mari Tapio, suunnittelija, Preventiimi/HUMAK, 21.8.2017

Yhdenvertaisuus ehkäisevän päihdetyön arjessa – mitä se voi olla käytännössä?

Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, poliittisesta tai ammattiyhdistystoiminnastaan, perhesuhteistaan, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.

Normeilla tarkoitetaan oletuksia siitä, minkälaisia ihmiset ovat ja minkälaisia heidän tulisi olla. Oletukset liittyvät esimerkiksi ihmisen sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, alkuperään, uskontoon tai toimintakykyyn. Normikriittisyydellä taas tarkoitetaan kriittisyyttä yhteiskunnan syrjiviä normeja kohtaan. Normikriittisyydessä ei keskitytä siihen, mikä on vähemmistöä, vaan tarkastellaan normeja ja minkälaisia käsityksiä meillä on siitä, millainen on normaalia.

Aihe on tärkeä myös ehkäisevän päihdetyön näkökulmasta, koska ehkäisevä päihdetyö voi hyvää tavoitellessaan olla myös leimaavaa ja syrjäyttävää. Syrjivälle ajattelutavalle perustuva tai sitä tuottava työ ei voi olla terveyttä ja hyvinvointia edistävää. Tai kuten Normit nurin -sivustolla sanotaan: ”Normeista poikkeavia ei esimerkiksi huomioida puheissa, oppimateriaalissa tai koulujen käytännöissä samalla tavalla kuin muita oppilaita. Tästä johtuu, että on hankala kertoa itselleen tärkeistä asioista. Ikään kuin ei olisi ihan yhtä paljon olemassa kuin muut.” Tällainen tilanne ei sovi nuorisoalan toimijoiden eikä terveyden edistämisen arvopohjaan. Yhdenvertaisuus liittyy näin ollen myös ehkäisevän päihdetyön etiikkaan.

 

Apukysymyksiä käytännön työhön

Yhdenvertaisuutta voi tukea ehkäisevän päihdetyön arjessa monin tavoin. Kun kyseessä esimerkiksi on nuorille tarkoitettu materiaali tai työmalli, ammattilainen voi ennen sen käyttöönottoa tarkistaa sen ensin itse tai työyhteisön kanssa normikriittisten silmälasien läpi.

Mihin sitten olisi hyvä kiinnittää huomiota?

  • Miten päihteidenkäyttäjä esitetään? Esitetäänkö päihteidenkäyttäjät, kuten tupakoivat nuoret, tyhminä, noloina jne.? Miltä me aikuiset ammattilaiset näytämme nuorten ja huoltajien silmissä, jos viestimme nuorista ja heille läheisistä ihmisistä näin?
  • Liitetäänkö päihteidenkäytön haitat ulkonäköön? Voiko käydä niin, että vahingossa viestitään, että on tärkeää olla kaunis? Kuka määrittelee kauneuden? Ovatko kauneusihanteet edes saavutettavissa? Jos ei ole tietyllä tavalla kaunis, onko sitten enää mitään menetettävää?
  • Miten puhutaan väkivallasta ja uhriutumisesta? Vastuutetaanko uhreja? Edistääkö se heidän avun piiriin hakeutumistaan? Ehkäiseekö uhrien syyllistäminen väkivaltaa? Väkivalta ja päihteet liittyvät toisiinsa usein, mutta niitä ei ole hyvä liittää toisiinsa niin, että päihtynyt väkivallan uhri tulee esitetyksi syyllisenä.
  • Millaiset ihmiset näkyvät esimerkiksi ehkäisevän päihdetyön kampanjamateriaaleissa, menetelmissä tai kokouspuheissa? On hyvä pitää esillä, että on monta tapaa olla tyttö tai poika tai mitä itse haluaa, tai että seksuaalisuutta ja suhteita, etnisiä taustoja ja yhteiskuntaluokkia on monenlaisia. Nuorelle voi merkitä hyvinkin paljon, että myös hänenlaisiaan ihmisiä tuodaan esiin.
  • Mitä on hyvä elämä, millaisia aineksia hyvään elämään tarvitaan? Miten esitetään päihteiden käyttöön liittyvät haitat, kuten koulupudokkuus, vammautuminen tai mielenterveysongelmat? Vaikka nämä haitat ovat todellisia, ne eivät aina liity päihteidenkäyttöön. On hyvä muistaa, että aikuisten on myös tärkeää viestiä, että elämä voi olla hyvää, vaikkei se aina kulje jonkin tietyn kaavan mukaan.

 

Puutu syrjivään viestintään

Yllä mainitut asiat ovat esimerkkejä teemoista, joita voi huomioida omassa työssä ja omissa ammatillisissa valinnoissa. Ne on hyvä muistaa ottaa puheeksi yhteistyökumppaneiden kanssa ja tarkistaa, ollaanko samoilla linjoilla. Myös ammattilaisten ja aikuisten keskuudessa esiintyvään syrjivään ja syrjäyttävän viestintään on puututtava. Kun työn arvopohja on selkeä, se heijastuu käytännön valintoihin ja ratkaisuihin arjen työssä sekä nuorten että muiden ammattilaisten kanssa.

Aiheesta käydään keskustelua Allianssi-risteilyllä  Preventiimin järjestämässä työpajassa ”Terveyttä ja hyvinvointia voi edistää loukkaamatta ketään” torstaina 14.4. klo 10.30-12. Tervetuloa mukaan!

 

Tutustumisen arvoisia tietolähteitä:

Yhdenvertaisuusvaltuutettu

Normit nurin -sivusto

Soikkeli & Warsell (toim.) 2013. Laatutähteä kiertämässä – Ehkäisevän päihdetyön laatukäsikirja

Normann & Odell & Tapio & Vuohelainen 2015. Nuorisoalan ehkäisevä päihdetyö – Hyppää kyytiin!

 

Terveisin/Hälsningar,

Maria Normann