raittius

Mehukkaat opiskelijabileet hakusessa!

Preventiimin Puhukaa meillekin päihteistä! – seminaarissa loppukeväällä mietittiin muun muassa opiskelijoiden ehkäisevää päihdetyötä ja sitä, miten heidän opiskelukykyään ja opinnoissa mukana pysymistä voitaisiin tukea. Preventiimin Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan nuorista aikuisista (18–29-vuotiaat, 704 vastaajaa) 79% koki, että ympäristö (vallitsevat asenteet, media, kaverit)  ohjaa heitä päihteidenkäyttöön. Yli puolet koki, että päihteidenkäyttö jossain määrin kuuluu nuorten aikuisten vapaa-aikaan. Noin puolet vastanneista oli ollut jonkin verran tai hyvin huolissaan joko omasta tai jonkun läheisen päihteiden käytöstä. (Tutustu.)

SAMOK ry:n edustaja Jyri Niemi oli mukana seminaarissamme keskustelemassa opiskelijakuntien tärkeästä työstä opiskelijoiden, nuorten aikuisten mukana pitämisestä opiskeluissa. Opiskelun tiivis tahti voi kuormittaa jaksamista, eikä runsas alkoholin käyttö ole välttämättä hyvä yhtälö mukana pysymiselle. Juominen näkyy kuitenkin usein opiskelijoiden illanvietoissa, jo siksikin, että myynnin kautta voidaan osittain rahoittaa toimintaa. Ja jos halutaan vaikka järjestää opiskelijatapahtuma ravintolassa, niin ravintolaomistajat ymmärrettävästi eivät innostu juurikaan asiakkaista, jotka eivät osta ravintolan tuottoisimpia tuotteita. Seminaaritilaisuudessa keskusteltiinkin siitä, millaisia muita ideoita tähän voisi keksiä.

Opiskelijabileet – solahtaako jokainen joukkoon?

Miten saataisiin aikaan se, että päihtyminen opiskelijabileissä ei olisi normi, ja että mukaan voisi lähteä kynnyksettömästi sellainenkin, joka mieluummin ei juo? Jos aidosti halutaan tukea opiskelijoiden päihteetöntä hyvinvointia, niin silloin on vain mietittävä kaikki ne keinot, joilla sitä voidaan helpottaa. Pitää ylittää ne esteet, joihin juomatta pysyminen voi törmätä.

Koen tässä vahvan yhtymäkohdan siihen, miten nykyään itse arvioin illanviettoja, joihin saan kutsun. Pitkällisen migreenitaustan omaavana lähes päihteettömänä olemisesta tuli vuosien mittaan oma normi, sillä vapaapäiviään ei vain halunnut valuttaa kuolettavaan oksenteluun juomisen laukaiseman migreenin saattamana. Listaan alla muutamia arviointikriteerejä, jotka nousevat mieleen. Voin kuvitella, että eri syistä päihteettömänä viihtyvät opiskelijat pohtivat hyvin samankaltaisia asioita opiskelijabileisiin lähtiessään. Puhumattakaan heillä tähän päälle tulevista paineista siitä, jos on vasta aloittanut opiskelut, ja on palava halu päästä mukaan yhteisöön, joka tukee myös opintovuodet opinnoissa pärjäämistä.

  • Onko tilaisuudessa jotakin muuta juomaa, vaikka alkoholittomia drinkkejä tai edes mehua? Pitääkö tätä erikseen pyytää ja valintaa perustella?
  • Onko illassa helppoa olla mukana, vaikka ympärillä olevat päihtyvät? Onko ohjelmassa jotakin kivaa, johon voi osallistua, (kaikki tanssimisesta vaikka visailuihin jne.), ettei tarvitse vain jumittaa pöydässä kuuntelemassa ördailua.
  • Jos tuon ilmi juomattomuuden, tarvitseeko siitä kuunnella kuittailua, vitsailua tai kyselyjä terveydentilasta tai mahdollisesta raskaudesta (onneksi oma lähestyvä keski-ikä on jo vähentänyt viimeistä).
  • Entäpä jos sittenkin haluaisinkin ottaa pari? Voinko vaihtaa mieltäni kesken illan, vai saanko kummastuneita katseita ja joudunko taas vastaamaan kysymyksiin.

Mikä tukee opintojen alussa yhteishenkeä?

Toteutimme keväällä Humakissa amk-opiskelijoille hyvinvointipajan, jossa kerättiin ajatuksia ja kokemuksia siitä, mikä auttoi opiskelijoita tutkinnon alkuvaiheessa pääsemään sosiaaliseen yhteisöön mukaan. Vastaukset jakautuivat selkeästi henkilökohtaisten ominaisuuksien tai aktiivisuuden sekä toisaalta oppilaitosyhteisön järjestämien toimien kesken. On mielenkiintoista, että kummassakaan listassa ei näkynyt alkoholi millään tavalla. Juomista ei listattu olennaiseksi ryhmäytymisen edistäjäksi, eikä sitä ainakaan suoraan toivottu yhteiseen toimintaan.

Omaa panosta, aloitteellista mukaanpääsyä helpottamaan opiskelijat listasivat ja kehottivat olemaan aidosti kiinnostunut muita kohtaan, etsimään yhteisiä asioita ja pitämään positiivista asennetta yllä. Avoimuus, hymyt, ennakkoluulottomuus, sekä luottamus toisiin ja tilan antaminen olla oma itsensä näkyivät vastauksissa. Kukaan osallistujista ei kirjoittanut, että ota vähän rohkaisuhuikkaa, tai edes, että mene tupakkapaikalle kuulemaan uusimmat jutut.

Oppilaitoksen taholta toivottiin yhteistä tekemistä, illanviettoja, yhteistä ruokailua, teemajuhlia sekä kaikkien mukaan ottamista tehtäviin, jotka ovat hauskoja. Vastauksissa arvostettiin perinteisiä ryhmäytysohjelmia nimileikkeineen ja ryhmäharjoitteineen, ja yleensäkin yhdessä tehtyjä asioita niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin oli mainittu. Koulun panostus kaikkien mukaan ottamiseen ja samanarvoisuuteen sekä tutoroinnin ja opiskelijakuntatoiminnan merkitys oli myös tärkeää opiskelijoille. Juominen loisti vastauksissa poissaolollaan.

Tästä huolimatta alkoholi helposti yhä päätyy osaksi illanviettoja (mikä toki ei ole sinällään paha asia, jos vaihtoehtojakin on tarjolla). Viimeksi vastatessani Preventiimin toimintaa koskevaan amk-opiskelijoiden tekemään haastatteluun, tuli opiskelijalta spontaani kommentti ”niin onhan se kyl aikamoista, et miten kosteita noi meidänkin bileet on, ehkä vähän jotain teemaa on keksitty, mutta pääpointti on kuitenkin oikeestaan vetää viinaa”.

Kaikki keinot mietintään

Opiskelijakuntien toiminnalla ja viesteillä on valtavan suuri merkitys sille, koetaanko mahdolliseksi tulla mukaan selvin päin. Onkin merkittävää, että SAMOK:lla ja varmasti muuallakin on havahduttu huomaamaan päihteet opiskelijoiden jaksamisen ja hyvinvoinnin haasteena. Voisiko jokaisessa tapahtumakutsussa näkyä, että selvinpäin on erittäin jees tulla mukaan? Entä voisiko tähän esimerkiksi saada sponsoreita mukaan, vaikkapa it-alan firmoista arvontapalkinnoksi tablettia tms. ja järjestää isoissa illanvietoissa selvänä pysyvien kesken arvonta?

Jokin täky, jonka avulla bileissä voi rohkeasti pysyä selvänä, voisi tuoda sen pikkuhiljaa aivan tavalliseksi asiaksi. Jospa yrityksiä voisi vaikka kiinnostaa saada nimensä tunnetuksi sosiaalisesti vastuullisena, nuorten aikuisten päihteetöntä hyvinvointia aktiivisesti edistävänä toimijana (anyone?).

Kaikki mahdolliset tavat, jotka tekevät opiskelijoiden juhlimiskulttuurista vähemmän huuruista ja antavat tilaa erilaisille valinnoille, on plussaa. Jatketaan mehukkaampien ideoiden kehittelyä. Turvallista ja hyvin jaksavaa syyskautta kaikille!

Terveisin, Heidi Odell, suunnittelija, Preventiimi/HUMAK, 7.8.2017

Siksi pitää kysyä miksi

Tutkija Anu Katainen on selvittänyt syitä, minkä takia nuoret käyttävät alkoholia selvästi aiempaa vähemmän. Kataisen tutkimustuloksista käy ilmi useita selityksiä: vanhempien vahvempi läsnäolo nuorten elämässä, nuorten tiukentunut keskinäinen kontrolli ja sosiaalisen median myötä tulleet uudet yhdessäolon muodot. Lisäksi työ- ja opiskeluelämä ovat muuttuneet niin, että päihteille jäävä tila nuorten arjessa on aiempaa pienempi. Tutkija pysähtyi kysymään miksi, ja me nuorten hyvinvointia edistävät ammattilaiset saimme arvokasta tietoa työmme tueksi.

Ihmettelystä

Uskon, että ihmettely on yksi viisauden tärkeimpiä ainesosia. Se ohjaa mielenkiintoa suuntaan, joka mahdollistaa asioiden kehittämisen. Sen sijaan, että vain tyytyisi siihen, miten asiat ovat (olivatpa ne sitten hyvin tai huonosti), miksi-kysymyksen esittäminen haastaa pohtimaan mistä syistä näin on. Vastaukset puolestaan tarjoavat keinoja rakentaa ja tehdä hyvää. Se, että kysytään miksi, auttaa vastaamaan kysymykseen miten. Entä jos kukaan ei olisi koskaan esimerkiksi pysähtynyt miettimään miksi nuoria tulisi kohdata eri lähtökohdista kuin aikuisia? Tai miksi päihteitä käytetään? Väitän, että nuorisoalan ehkäisevä päihdetyö olisi jotain aivan muuta kuin mitä se nyt on.

Kyseenalaista ajoittain itsesi

Myös oma tapa tehdä työtä ja suhtautua asioihin kannattaa ajoittain (lempeästi) kyseenalaistaa.  Jotta pystyt perustelemaan omat ratkaisusi muille, on sinun pystyttävä perustelemaan ne myös itsellesi. Ja mitenpä se paremmin onnistuisi kuin kysymällä itseltään välillä “miksi”?  Ihminen helposti juuttuu kaavoihinsa, toistaa itseään ja kenties myös virheitään. Sitä helposti vetää vaikka saman päihdekasvatusmallin nuorille vuodesta toiseen vain, koska niin on tehty jo vuosia ilman, että kukaan olisi kysynyt miksi. Omaa toimintaa katsoo helposti liian läheltä voidakseen huomata juuttuneensa. Miksi-kysymys antaa sopivaa etäisyyttä ja se kannattaakin esittää myös niissä tilanteissa, jotka tuntuvat jo itsestään selviltä.

Vain hyviä kysymyksiä

Sanonta, jonka mukaan typeriä kysymyksiä ei ole pitää kaikessa kliseisyydessään paikkansa. Joihinkin kysymyksiin on vain helpompi vastata kuin toisiin, mutta se ei silti tee niistä huonoja. Jokainen kysymys, joka tarjoaa edes hieman lisää ymmärrystä esimerkiksi nuorten hyvinvointiin liittyen on väistämättä kysymisen arvoinen.

Haastan sinut tämän kirjoituksen myötä kyselemään ja sen myötä kehittymään, kehittämään. Rajansa kuitenkin kaikella. Aina ei tarvitse kyseenalaistaa ja yrittää löytää perusteluita asioiden takana. Joskus on ihan perusteltua todeta vain ”Miksei?” ja hypätä mukaan.

Terveisin, Elsi Vuohelainen, asiantuntija, Preventiimi/Humak

Julkaisupäivämäärä 6.2.2017

Sitten kun olen aikuinen, niin…

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry teetti hiljattain mielenkiintoisen tutkimuksen, jossa selvitettiin muun muassa nuorten vapaa-aikaan ja päihteiden käyttöön liittyviä asenteita ja ilmiöitä. Saatujen vastausten mukaan nuorten asenteet etenkin alkoholia kohtaan ovat myönteisiä ja usean nuoren lähipiirissä käytetään alkoholia.

Onko nuolaistu ennen kuin tipahtaa?

Mainitun tutkimuksen valossa on pohdittu, onko ilo nuorten raitistumisesta ennenaikaista. Minun vastaukseni on, että kyllä, sitä se valitettavasti on. Siitä ei kuitenkaan kerro selkeimmin vaikka se, että nuorista noin 80 prosenttia kuuluu kaveripiiriin, jossa käytetään alkoholia. Nuorten kaveripiirit ovat laajoja ja se, että sattuu tuntemaan jonkin alkoholia käyttävän, ei sinänsä ole kovin yllättävää. Etenkin, kun EHYT ry:n tutkimuksessa oli mukana myös täysi-ikäisiä nuoria, jolloin päihteiden käyttö (valitettavasti) yleistyy verrattuna alaikäisiin.

Nuo täysi-ikäisyyden saavuttaneet nuoret ovatkin se ryhmä, jonka päihdekäyttäytyminen kertoo siitä, että meillä ei ole ainakaan ihan vielä käsissämme sitä uutta sukupolvea, joka muuttaisi koko suomalaisen päihdemyönteisen kulttuurin kriittisempään suuntaan. Kouluterveyskysely kyllä osoittaa, että raittiiden nuorten määrä on selvässä nousussa. Peruskouluikäisistä noin 60 % ilmoittaa olevansa raittiita, mikä on hieno luku ja siitä hatunnosto nuorille. Kuitenkin lukiossa ja ammattikoulussa raittiiden määrä on jo selvästi pienempi, ja mitä lähemmäs täysi-ikäisyyttä mennään, sitä enemmän juomisen määrää kuvaavat käyrät alkavat muistuttaa koko aikuisväestön vastaavia. Juominen muuttuu tiheämmäksi ja humalahakuisemmaksi. Esimerkiksi nuorten terveystapatutkimusten tarkastelu pidemmällä aikavälillä on osoittanut, että täysi-ikäisyyden rajalla eri ajanjaksoina juomisessa ei ole eroja huolimatta siitä, että 14-16 –vuotiaiden päihteidenkäyttö onkin ollut vähäisempää.

Päihdekasvatuksen tahaton piilo-opetussuunnitelma?

Voidaan siis sinänsä puhua 2000-luvun nuorten raittiimmista asenteista, mutta miksi nuo asenteet eivät kanna täysi-ikäisyyden yli? Miksi 18-vuoden ikä on se maaginen raja, jonka jälkeen omaksutaan oletetut  ”oikeat” juomatavat ja aletaan haikailemaan humalan perään? Ehkä suomalaisen kulttuurin juuret ovat niin vahvat. Ehkä alkoholi on raivannut itselleen niin itsestäänselvän roolin opiskelijaelämän hauskuuden tuojana ja työpäivän jälkeisenä rentouttajana.

Ehkäisevän päihdetyön kannalta hyvin olennainen kysymys on se, miten me nuoria kohtaavat ammattilaiset voimme tähän asiaan vaikuttaa. Ja samalla voi pohtia, tuemmeko me tiedostamattamme sitä kulttuuria, joka hiljaisesti hyväksyy humalahakuisen alkoholinkäytön olevan luonnollinen osa aikuisten maailmaa?

Nuorille alkoholista kieltäytymistä perustellaan usein sillä, että alaikäisen kehittyvä elimistö ei kestä alkoholia ja että alkoholi ei kuulu alaikäisille. Ja näin se onkin, senhän sanoo jo lakikin. Mutta riittääkö nuorten parissa tehtävän ehkäisevän päihdetyön tavoitteeksi se, että nuoret vain alle 18-vuotiaina suhtautuvat päihteisiin kriittisesti ja sen jälkeen ei niin väliksi mitä ajattelevat? Työterveydenhuollossa tehtävät mini-interventiot hoitakoot loput

On todettava, että on tietysti hyvä asia, että nuorten alkoholin käytön aloitusikä on siirtynyt kohti täysi-ikäisyyttä, sillä se vähentää riskejä ja raitis nuoruus on ilman muuta kannatettava asia. Eikä toki tarvitse nuorille tuoda esiin ajatusta, että missään nimessä ei saisi juoda sittenkään, kun täysi-ikäisyys on saavutettu. Mutta ehkä sen ei myöskään tarvitsisi olla niin itsestäänselvä asia, että 18. syntymäpäivänä sihahtaa?

Nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten tulee ajatella kauaskantoisesti ja pyrkiä luomaan nuorelle valmiudet suhtautua päihteisiin kriittisesti myös aikuisena. On hyvä korostaa hyvinvointiin liittyviä ajatuksia, kannustaa etsimään vaihtoehtoisia tapoja viettää vapaa-aikaa, kykyä solmia ystävyyssuhteita ilman päihteitä – myös siinä vaiheessa kun baariin meneminen on sallittua.  Ei tarvitse olla absolutisti, mutta sekin on yksi vaihtoehto ja mahdollista on myös käyttää alkoholia kohtuudella. Kriittinen ja maltillinen suhtautuminen alkoholiin ei ole vain alaikäisten etuoikeus, vaan siihen on lupa myös aikuisilla. Onhan?

Terveisin,

Elsi Vuohelainen